Öhman, Liisa Tarleena

Terveisin

2018/2, jatkuu vuodelle 2019

Kun ajattelen maisemaa, ajattelen jotain suurta ja jylhää, koskematonta ja etäistä. Kuvaa, jonka Järnefelt on siirtänyt puu puulta paletistaan kankaalle ja jonka valokuvaaja ikuistaa tarkalla sekunnin kymmenyksellä, kun aurinko on halkaistu greippi horisontissa. Maisema voi olla villi ja pelottava, mutta katseen kesyttämänä se pysyy kaukaisuudessa, ei uhkaa.

Tärkeimmät maisemat ovat usein kuitenkin aivan muita kuin perinteisesti rajattuja postikorttikuvia.
Polku, jolle eksyi koiran kanssa iltakävelyllä. Piennar, jossa lapsena pelasi jalkapalloa. Talo, jonka betoniseen seinään nojasi jonakin aamuna, kun ei uskaltanut mennä kotiin. Ja sitten ovat kaikki paikat siinä välissä. Ne, jotka huomaa vasta kun ne muuttuvat, jos silloinkaan. Ajatukseni Terveisin-teossarjan takana on ollut eräänlaisesta mikrotason turismista, kommunikaatiosta ja pysähtymisestä jokapäiväisten reittiemme varsille. Jos katsomme tavallista maisemaa läheltä ja tarkasti, saatamme huomata siinä jotain kaunista, inhottavaa tai kiinnostavaa. Teoksen puinen, sata kertaa tavallisen postikortin kokoinen kehys rajaa muuttuvan maiseman, ja lähelle istutetun postilaatikon korttiin voi kirjoittaa näkemästään maisemasta terveiset. Miksi jokin maisema on kansallismaisema ja toinen ankea, karu tai mitäänsanomaton? Voiko jokaisesta maisemasta lähettää terveisiä?

Katso paikkakuntakohtaiset terveiset

Teoskuvia

Haastattelu

http://liisatarleena.com/

Kivijärventie 300, Keuruu | rajatalo217@gmail.com | 029 5330838
.
linkedin facebook pinterest youtube rss twitter instagram facebook-blank rss-blank linkedin-blank pinterest youtube twitter instagram