2000-luvulla alkanut Paraskevan linnut -veistossarjan tavoite on työskennellä taiteilijana erilaisten siivekkäiden kanssa ja tarjota niille pesä- ja yöpymispaikkoja, joita ei ole liiaksi siistityissä ympäristöissä, metsissä, pihoilla ja rannoilla. Paraskevan linnut osallistuvat luomiseen omilla pesinnän käytännöillään ja ennalta arvaamattomilla keksinnöillään. Eräässä tapauksessa talitiaiset nokkivat terävillä nokillaan oman painavan pamflettinsa linnunpöntön julkisivuun naulattuun kirjaan (Pentti Linkola: Voisiko elämä voittaa). Rajatalo -projektiin tekemäni versio veistossarjasta on Paraskeva XXII (Maalitaulu), jonka rakensin keltamullalla maalattuun autotalliin.Tallin ulkoseinään maalasin punamullalla ja mustalla kimröökillä kaksi maalitaulua, joista isommassa taulussa on 2 lentoaukkoa kooltaan tiais- ja kirjosieppokokoa – 32 mm. Samaisen taulun yhdestä aukosta siivekkäällä on pääsy autotallin sisälle rakentamaani linnunpönttöön ja toisesta aukosta pieneen kokeiluluontoiseen ”yömotelliin”, jonka olen tarkoittanut pelkästään lintujen yöpymispaikaksi, säästämään kylminä öinä lintukehojen energiaa. Tähän sain idean eräänä kylmänä talvi-iltana kun huomasin talitiaisen sukeltavan yöpymään rakennustyömaalla olevaan teräsputkeen! Pienemmän maalitaulun aukko johtaa kovalevyllä katettuun isompaan tilaan. Tämä voisi kelvata jollekin hyönteiselle tai luontokappaleelle, jolle passaa reilumman kokoinen kortteeri.Paraskevan linnut -nimen taustalla on muisto omasta karjalaisesta isoäidistäni, Paraskevasta, joka rakasti ja inhimillisti lintujaan – kottaraisia, tiaisia, leivoja ja varpusia – lapsenomaisen tunteellisesti. Kun olin nuori mies ja lintuharrastaja, ”tiedemies”, moinen höperö tunteilu tuntui sopimattomalta. Nyt vanhempana olen alkanut arvostaa isoäitini tunteilua, ”Pyhää hulluutta”.