Sinä voisit olla tässä

2026 / 1

Olen syntynyt 1970-luvulla, ja kasvanut uskomaan maailmanjärjestykseen, jota tavataan
kutsua sääntöpohjaiseksi. Olen oppinut luottamaan hyvinvointivaltioon, kansallisiin ja
kansainvälisiin instituutioihin ja lainsäädäntöön sekä ihmisoikeuksien jakamattomuuteen.
Suomesta katsottuna nämä kaikki yhteisiin sopimuksiin perustuvat järjestelmät vaikuttivat
pitkälle aikuisuuteeni asti elämän perusasioilta. Vasta myöhemmin olen todella
ymmärtänyt, että ne ovat olleet sitä nimenomaan tästä suunnasta katsottuna. Isolle osalle
maailman väestöstä nämä periaatteet ja sopimukset ovat toki olleet pelkkiä korulauseita jo
kauan ennen kuin itse olen siihen havahtunut.
Minulle merkittävä havahtumisen hetki oli työskentely vastaanottokeskuksen
sosiaalityöntekijänä vuosina 2015–2018, jolloin seurasin lähietäisyydeltä
turvapaikanhakijoiden oikeusturvan murentamista. Vuosikymmenen takaisesta tilanne on
vain pahentunut – samalla kun itärajaa on konkreettisesti aidattu, on rajamuureja
rakennettu lakien ja asetusten tasolla. Ulkomaalaislakia on muutettu viime vuosina
lukemattomia kertoja siten, että jo turvapaikan hakemisesta on tullut yhä vaikeampaa,
tietyissä tilanteissa jopa mahdotonta ja ulkomaalaisten säilöönotto, vapaudenmenetys,
joka ei perustu rikosepäilyyn tai rangaistukseen, on mahdollistettu yhä pidemmiksi ajoiksi.
Samaan aikaan lainsäädäntöön lisätään kansalaisuuskokeen ja tulovaatimuksen kaltaisia
mekanismeja, jotka vaikeuttavat pysyvää asettumista ja tulevaisuuden rakentamista
Suomeen. Erityisesti kesällä 2026 käyttöön otettu EU:n muuttoliike ja turvapaikkasopimus,
jota Suomi on soveltamassa erityisen ankarasti, murtaa monia niistä tasavertaisuuden ja
oikeudenmukaisuuden periaatteista, joita moni meistä on tottunut pitämään kaikkia
koskevina. Yhä useammat Euroopan ulkopuolelta tulevat hukkuvat, nääntyvät ja paleltuvat
rajoillemme tai odottavat käännytystä palautuskeskuksissa, joista moni tulee jatkossa
sijaitsemaan Euroopan ulkopuolella.
Suomessa ja Euroopassa on käynnissä raju maailmankuvan ja arvojen murros, jota
kaksiosainen teokseni “Sinä voisit olla tässä” käsittelee. Teos koostuu kahdesta
installaatiosta, joista toinen on rakennettu Rajatalon yläkertaan, toinen ulos, metsän ja
pihamaan rajalle. Teospari käsittelee Suomen ja Euroopan ulossulkevia yhteiskunnallisia
käytäntöjä ja muistuttaa siitä, että ei ole omaa ansiotamme, mille puolelle raja-aitaa
satumme syntymään.

Teoskuvia