Teokseni lähtökohtana on läpi taidehistorian esitetty paratiisi-teemainen kuvasto kasviaiheineen.
Kasvien merkitykset ja niiden kantamat viestit ovat tärkeässä roolissa tässä kuvastossa.
Ihmisen tarve merkityksenantoon kiinnostaa minua – se kuinka näemme luonnon ja jäsentelemme
sitä mielikuvituksemme avulla. Tämä alkaa kasvien nimeämisestä ja jatkuu loputtoman monilla
tasoilla: kasvien symboliikka, hyötykasvit, kasvit saduissa ja tarinoissa, kansallismaiseman valitut
kasvit, talousmetsän hallitut kasvit, kaukaisten saarten vieraat kasvit, ja niin edelleen.
Veistoprosessissani lähtökohtana ollut aihe saa vapaasti muuttua abstraktioksi työn edetessä.
Tämä aiheen muuntautuminen on rinnasteinen ihmisen tarpeelle merkityksenantoon. Veistäessä
tekee täten näkyväksi tulkinnan ja merkityksenannon – myös materiaalin tasolla; puu muuttuu
fantasiaksi. Pyrin saamaan yksinkertaisen ja ilmaisuvoimaisen muodon esille materiaalin ehdoilla.
Veistoksen väri toimii sen muodolle yhteensitovana tekijänä ja toisaalta se vieraannuttaa teoksen
ympäristöstään.
Teoksen puuaines ei ole kaadettu tätä työtä varten. Puut ovat kaadettu erilaisista syistä ihmisten
kotipihoista ja olen saanut ne käyttöön veistotyötä varten.
Tämän pohdinnan loppuun sopii lainaus Anthony Maraisin “Delusionism” teoksesta:
“Humanity is as horrified and repulsed by real nature as it is by real death. Thus, we strike back
against this formidable opponent with our sharpest weapon: our imagination. From this noble
tool – born of necessity and elevated to beauty – culture was born, and the war against nature
begun.”