Muistista on jo kadonnut mustikan sininen ja tilalle on valikoitunut kalpea ja eloton betonin väri. Pinta on eloton. Mustikoissa minua kiehtoo herkkyys ja samaan aikaan tietynlainen voima.Niiden poimiminen on rauhoittavaa toimintaa ja niitä on mukava aina välillä tarkkailla hyvinkin tarkasti ennen kuin syö ne. Olen tutkinut mustikoita eri tekniikoiden ja materiaalien kautta.Ihmiset voivat kesäisin teosta katsellessa poimia mustikkaa sen ympäriltä ja halutessa vaikka värjätä teosta kohti mustikan omaa väriä. Herkkyyttä olen pohtinut muun muassa nimen kautta pohtien, että onko mustikka tulevaisuudessa pelkkä muisto vain. Ajan kanssa metsä ottaa teoksen haltuun ja muodostaa sen pinnalle omaa tarinaa.
https://fi.petrihaavisto.com/