Wärri, Ilmari
Children of the Future #3
2017/1
Installaationi koostuu noin 500 betonisesta pääkalloreliefistä, jotka on aseteltu tavanomaisen keittiön lattialle. Pääkallojen päälle pitää mennä kävelemään. Siitä tulee tunne, joka vilisee pitkin jalkoja, kuin katsoisi hyvin korkealta alaspäin.
Vaikka pääkallot heijastavat kuolemaa niin teoksen tarkoitus ei ole ylistää sitä, vaan saada kävijä sitä kautta ymmärtämään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden välttämättömyys, ja toivottavasti saada hänet tekemään pieniä tekoja niiden puolesta. Jos emme säilytä tasa‐arvoa ja yhdenvertaisuutta, niin lapsemme saavat todellakin elää tulevaisuuden maailmassa.
Keuruun Rajatalolla pohdin erityisesti ajatuksiemme ja tekojemme sekä tarkoituksen ja lopputuloksen välissä olevaa rajaa. Miten ajatuksemme vaikuttaa tekoihin, miten tekomme vaikuttaa lopputulokseen, ja kuinka paljon se on loppujen lopuksi meistä itsestämme kiinni. Hyväksymmekö asioita, mutta emme tee mitään, vai toteutammeko ja elämme valintaamme jatkuvasti? Kieltäydymmekö ajattelemasta asiaa? Vai olemmeko eri mieltä, jolloin tavoitteemme on päinvastainen? Olenko hyvä vai paha? Kävelenkö muiden päällä? Kliseisesti sanottuna, kuolema on kaiken tietoisuutemme raja, ja vain hyväksymällä sen, jättämällä kaiken turhan pois, ymmärrämme mikä on tärkeää elämässä.
Ps. En halua tappaa hämähäkkejä, mutta syön lihaa. Mikä järki siinä on?
